Harjoiteltiin viikonloppuna pyöräilyä Kiikoisissa, ilman remmiä. Edi ei enää pelkää fillaria, vaan aluksi juoksi ihan nätisti 10m säteellä, mutta tuli pian tulokseen nimeltä "ei haittaa vaikka olen 100m kauempana". Korvat ei pojalla toimineet vaan huiteli ties missä, en minä nähnyt. Välillä otti kiinni ja katos taas näkymättömiin. Lopuksi huutelin ehkä 5min koiraa ja meinasin jo pysäytellä autojakin, että onko näkynyt jätkää.. Poika löyty onneks ihan kunnossa, mutta ihan lääh-puuh-läkähdyksissä, ja käveltiin sitten rauhassa loppumatka mökille.

             Note-to-self: pyöräretket tästä lähtien VAIN remmissä.

Millä todennäköisyydellä middle of nowhere -mökillä onnistuu tähän: törmättiin 12,5 vee pappariiseniin! Pappalla oli vähän jo parta harmaa mut muuten oikeen skarppi pakkaus! Ainoa koira kun tulee vastaan ja se oli toveririiseni <3 Koiran omisajamies kovin kehu Ediä, onneks poika oli sen vertaa jo väsynyt lenkistä, ettei pomppinut ;)

Aktiiviviikonlopun jälkeen Edi on keskittynyt nyt nukkumiseen. Tarviikin kerätä voimia torstaiseen röntgenkuvaussessioon ja tulevaan näyttelyputkeen. Huhhuh.