Haku hukassa

Ennen viime tostain hakutreenejä päästiin moikkaamaan kasvattajaa, kun hän oli läpikulkumatkalla Turussa menossa Ruotsiin. Edi oli hänen mielestä oikein hyvässä kunnossa ja minun ei tarvitsisi massasta huolehtia, sitä tulee sitten kun poika kasvaa .

Hakutreenit pidettiin Liedossa, lähellä Zoolandiaa. Oli kuuma ilma, joten me otettiin vain kaksi pistoa, tai no kolmaskin, mutta se oli pienen matkan päässä ja suurilla avuilla kun ei Edi oikein toiminut. Lähetykset meni ihan ok, mutta eka piilo oli umpipiilo (vanerilaatikko, jossa treenikaveri sisällä) ja Edin olisi pitänyt tajuta ottaa laatikon vierestä "rulla" eli sellainen ohut kaasuputkenpätkä suuhun ja tuoda se mulle. Edi tuli takaisin ilman rullaa, joten lähetin sen uudestaan, jolloin Edi toi mulle sen. Kun siitä annoin käskyn "näytä" niin ehdin ekana juoksemaan piilolle, ei hyvä. Toinen piilo meni siten, että en nähnyt menikö Edi piilolle, se oli rinteen alla aika kaukana. Huusin Ediä aikani takaisin, ja kun ei mitään kuulunut, lähdin kävelemään piilolle. Edi tuli rulla suussa puoleen väliin, ja jätti sen vielä siitä puolitiehen. Edi kävi nostamassa ja toi sen mulle josta sitten yhdessä haettiin maalimies pois. Tauko on tuonut selvästi takapakkia. Oli aika kauheat treenit siis. Otettiin tosiaan sitten vielä se kolmas pisto siten, että yksi trenikavereista lähti juoksemaan metsään keskilinjalta, ja Edi sai katsoa koko matkan minne maalimies menee. Hän jäi aika lähelle, ja Edi sai tehtyä onnistuneen viimeisen haun. Ihan hyvä tosiaan jättää positiivinen ja onnistunut mielikuva viimeiseksi.

Kesken treenien saimme puhelun että pitää lähteä oikean elämän esineruututreeneihin...

 

Esineitä etsimässä

Meitä lähti 4 koirakkoa (riisenikkoa ) etsimään  kadonneita työpaikan avaimia Turkuun. Poikettiin matkalla Liedosta huoltoasemalle täyttämään vesipullot ja namivarastot. Alueena oli n. 2km x 2km metsää, pururataa ja pellonvierustaa. Otimme kaikki 4 koiraa yhtäaikaa etsimään. Ei laitettu työliivejä koirille, mutta nostatimme omia esineitämme vähän väliä matkan varrella, jotta koira tietäisi mitä kuulu tehdä ja saa motivaatiota onnistumisista. Teimme satunnaisia metsäpistoja, ja yritimme kulkea samaa reittiä kun avaimen kadottajakin, mutta valitettavasti mitään ei löytynyt. Tosin yksi pallohullu riiseniystävämme löysi hautautuneen golfpallon ojan pohjalta ainakin tällä koiralla siis nenä toimi! Edi oli ennemminkin keskittynyt pyytämään muita koiria leikkimään, meistä ei tainnut olla kauheasti apua...

Kun vihdoin päästiin kotiin, oli kulunut 6 tuntia lähdöstä. Minä ja koira syötiin kuin hevoset iltapalamme ja nukahdimme lähes saman tien.

 

Tottista toteuttamassa

Sunnuntain tottistreenit Vätin kentällä olivat oikein opettavaiset. Perusporukkamme lisäksi kahden treenikaverin miehet oli mukana, joilta sai taas ihan uutta näkökulmaa treenaamiseen. Otettiin Edin kanssa aluksi pari noutokapulan tuomista, joka ei aluksi sujunut yhtään. Ihmettelin missä vika kunnes tajusin että äänenpainoni oli väärä. Hmph, ei tollasen pitäis enää vaikuttaa. Otin parin onnistuneen tuonnin ja pidon jälkeen koko noutokaavion: koira sivulle, noutokapula heitetään (matalan, nyt aluksi) esteen yli, käskyt "hyppy-tuo", luovutus ja palkka. Edi teki muuten onnistuneesti, mutta kiersi takas tullessa esteen. Sain hyvän vinkin, joka auttoi koiraa hahmottamaan liikettä paremmin ja saamaan palkan oikeassa kohdassa: laitoin Edin istumaan hyppyesteen toiselle puolelle, koiran eteen kapulan ennen estettä ja minä toiselle puolelle. Tästä käsky "tuo" (eli joutuu ottamaan kapulan suuhun JA hyppäämään esteen yli tällä käskyllä) ja luovutus parin sekunnin pidon jälkeen. Meidän kannattaa vielä siis ottaa noutokapulan tuontikaavio osissa, että saa tarpeeksi usein palkattua. Tätä lähdetään nyt hiomaan, perjantaisin tuolla Vätin kentällä on vapaavuoro, voitaisiin alkaa käyttämään tätä mahdollisuutta. Saatiin myös toinen hyvä vinkki, etten vahingossakaan naksauta juuri silloin kun Edi pitää kapulaa suussaan löysästi - puruotteen tulee olla tiukka luovutukseen asti.

Halusin kokeilla vielä A-estettä, joka oli huomattavasti jyrkempi kuin mitä talvella hallilla oli, muttei vielä ihan kisakorkeudessa (arvioisin että harjakorkeus oli n. 160-165cm, kisoissa A-esteen harjakorkeus on 181cm). Annoin Edin ensin haistella estettä, jolloin se jo omatoimisesti otti yhden askeleen ja annoin namin esteen päälle. Otettiin uusi lähestyminen siten että minä kävelin rinnalla ja annoin käskyn "yli" josta Edi tiesi heti mitä tehdä. Minun piti jarrutella alastuloa, ettei hyppää alas. Se ei ensinnäkään ole kisoissa sallittua ja toiseksi siinä voi loukata. Edi meni itsestään edestakaisin estettä ihan ilman käskyä Täytyy siis ensi kerralla hillitä ja antaa mennä vain käskystä yli! Saatiin myös sellainen vinkki, että kentällä tehdään töitä ja annetaan pieniä namipalkkoja, mutta iso palkka (kuten pallo tai patukka) annetaan kentän ulkopuolella matkalla autoon. Tämä siksi ettei ala juoksentelemaan päättömästi pisin työkenttää pallon perässä...

 

Huomenna keskiviikkona minulla on tapaaminen yhden riiseni-ihmisen kanssa, joka on yhdistänyt PK-puolen (palveluskoira) ja TOKOn (tottelevaisuuskoulutus). Mennään tähän lähelle hiekkakentälle katsomaan miten minun kannattaa treenata etten sekoita koiraa, PK:ssa ja TOKO:ssa on lähes samanlaiset liikkeet. Ehkä jo tänä vuonna pääsis suorittamaan TOKO:n alkokasluokan... 

Edi vuosi sitten Pihlan kanssa leikkimässä Halisissa pellolla :D