Terkkuja leiriltä!

Riisenileiri 2010 Laitilan Tulirannassa on minun osaltani nyt ohi kun pitää palata kesätöihin. Leiri itsessään alkoi lauantaina 17.7. ja loppuu sunnuntaina 25.7., ehdin siis olla paikanpäällä 2 päivää. Alla kuvassa hieno leiripaidan painatus!

SUNNUNTAI 18.7.

Lähdettiin Edin kanssa ajamaan kohti Laitilaa aamulla 6:20. Ehdin juuri sopivasti paikalle seitsemän maissa, sillä poikkeuksellisesti meidän hakuryhmä aloitti treenit jo klo 8:00, kun yleisesti treenit leirillä alkaa klo 9:00. Sain syötyä aamupalan leirillä ja siitä suoraan lähdin autolla kokoontumispaikkaan, josta ajettiin letkassa treenimetsälle muutaman kilometrin päähän. 

Ensimmäisenä tallottiin hakualue, jonka jälkeen istuttiin alas miettimään treenejä ja jokaisen harrastustaustaa. Meidän ryhmässä kaikillä oli Tintenfass-koira, ei varmaankaan ollut sattumaa kun leiriemäntänä ja ryhmien järjestelijänä toimi kasvattaja-Anu . Ryhmässä oli 6 ihmistä mukana, joten treenitkään eivät venyneet turhan pitkiksi. Koirat oli aika eritasoisia: yhdelle vahvistettiin haukkuilmaisua, toiselle ylipäätään sellaista asiaa että metsässä voi olla ihmisiä. Edi sai tuoda lähietäisyydeltä rullia ja lähteä näytölle. Ihan hienosti meni, mutta kerran piti huutaa Edi takas hakualueelle, jolloin se minun luokseni tulemisen sijasta vaihtoi vaan suuntaa ja löysi maalimiehen. Sain kouluttajalta palautetta, että olisi pitänyt saada koira minun luokseni. Treeniehdotukseksi seuraaviin treeneihin tulisi "hallintaharjoitus": koira laitetaan takalinjalle maalimiehen kanssa, minä keskilinjalla, huudan koiran luokseni, otan hallintaan, ja samantien lähetys hakualueen vastakkaiselle puolelle etsimään maalimiestä. Tämän harjoituksen pitäis parantaa hallintaa. Ollaan tehty näitä Turun treeniporukassa, ei tosin Edin kanssa.

Kuvassa Edi odottaa (tädin) autossa vuoroaan.

Päivällä tein keittiövuoroni lounaan kattamisessa ja pois siivoamisessa jonka jälkeen osallistuttiin Edin kanssa koirahierontaan tutulla Turun porukalla. Keskityttiin enemmänkin siihen, että oltiin kauniisti; siinä nurmikolla makasi 10 muutakin koiraa, mm. urokset molemmilla puolilla ja juoksunen narttu (onneks vähän kauempana). Sain välillä Edin jopa niin rennoksi että sain sen makaamaan kyljelleen ja hierottua mm. hauiksen auki. Hieronnan jälkeen mentiin ensin uintilenkille Edin kanssa ja sitten kevyelle metsälenkille.

Lenkin jälkeen aloitettiin pohtimaan iltaohjelmaa, meillä oli (vähän erilainen) punahilkkatarina, lapsille ja aikuisille sopiva (kuva backstagelta). Tarinassa Hilkka erehtyy juomaan isoäidin "kolmosvissyä" ja alkaa näkemään näkyjä kuten Paris Hiltonin ja Nicole Richien ulkoiluttamassa "saksalaista käyttölinjaista Schnauz-pardia" (ei ollu edin esittämä kuten kuvasta näkyy). Muuten tarina noudatteli perinteistä kaavaa.

  

Sunnuntai-illalla oli myös AD-koe (eli kestävyyskoe), johon kuuluu 20km pyöräilyä koiran kanssa (jossa 20min ja 15min tauot välissä) jonka jälkeen tehdään lyhyt tottelevaisuusosio. Tottelevaisuudessa oli n. 20 askelta seuraamista, kääännös, muutama askel seuraamista, maahanmeno ja luoksetulo. Oltiin kannustamassa heitä lähdössä ja maaliin tulossa. Olishan se hienoa päästä joskus Edin kanssa sellanen suorittamaan!

Yö teltassa meni pätkittäin nukkuen, jossain mellasti ihmiset, toisaalla haukkui koirat. Onneksi Edi oli niin väsynyt koko päivän vartoituaan telttaa että nukahti lähes saman tien. Jätin teltan "oven" siten auki, että siinä oli pelkkä hyttysverkko, ettei lämpötila tai kosteusprosentti päässyt nousemaan turhan korkealle. Jossain kohtaa yötä Edille tuli varmaankin kylmä kun se tuli nukkumaan pälleni... 44kg riiseniä päällä ei ole se paras asento nukkua. Väsymys siis painoi aamulla...

Kuvassa leiriautomme, teltta ja telttavahti. Tosin siirsin Edin teltan taakse, siellä oli hyvä koivurypäs johon sain koiran kiinni, pehmeä sammalalusta ja teltan päällä oleva pressu ja koivut yhdessä varjostivat koiraa sopivasti.

MAANANTAI 19.7.

Maanantai alkoi samalla tavoin aamupalalla ja letkassa ajamisella treenimetsään, samaan kuin sunnuntaina. Otettiin taas rullan tuomista, mutta Edi näytti kyllästyneen siihen. Täytyy siis laittaa haastetta kehiin! Tästä lähtin täytyy ottaa Ediltä rulla ilman vaihtamista sitä namiin, sillä siinä on vaarana että alkaa tekemään valeilmasuja: rullahan roikkuu sitten oikeasti koiran kaulapannasta, jonka se ottaa suuhunsa löytäessään maalimiehen. Koirahan voi tehdä siis valeilmaisun, kun se ei löydä maalimiestä mutta ottaa rullan suuhunsa ja tulee minun luo hakemaan nameja (kun rullan tuomisesta on aina ennenkin saanut nameja!). Ei siis hyvä!

Hakutreenin jälkeen tehtiin lähistölle kaistaleet, eli tallottiin muutama metri leveä ja n. 50 askelta syvä suorakulmio metsään (tien reunasta lähetykset siis). Tämä on tarkkuutta parantava harjoitus, että koiralle selkeytyy että pitää pysyä "hajustetulla" eli tallotulla alueella, ja sen on helppo huomata ero hajuttoman ja tallotun alueen välillä. Kaisaleita tehtiin pienen hiekkatien molemmille puolille yksi, ei täysin kohdakkain. Tälle alueelle tehtiin esineruutu.

Oltiin toisena vuorossa ja huonoksi tuuriksi meitä ennen ollut narttu pissasi ruutuun heti lähetyskohdasta metrin päähän. Olin varma, että Edi ei lähde hakemaan esinettä vaan jää pissan luo. Otettiin ensimmäisenä pissaton ruutu, Edi sai nähdä kun sinne vietiin esine, noin 3/4 syvyydestä (eli ei ihan takalinjalle asti). Esine nousi lähes suoralla pistolla. Tämän jälkeen otettiin pissattu ruutu. Treenitoverit sanoivat minulle, että kannattaa ottaa tuollainen superhäiriö, voihan kisoissakin olla esine- ja hakualue pissattu täyteen! Sovittiin, että jos Edi menee lähetyksestä pissalle, huudetaan kaikki yhteen ääneen täysillä. Samalla tavalla kuin ensimmäisessäkin ruudussa, esine vietiin metsään niin että Edi näki. Lähetyksessä Edi tosiaan meni suoraan sille pissalle (yleensä Edi ampaisee täysillä metsään, nyt lähti hiipimään kohti narttupissaa) ja pääsimme huutamaan kurkku suorana. Edillä meni korvat luimuun ja tuli nolona istumaan vierelleni! Siitä nostin koiran seisomaan ja lähetys - ampaisu suoraan esineelle ja esine suoraan (kulkematta narttupissan kautta) minun luo! JIPIIII! Voitto kotiin!!! Pahimmankin häiriön alla koira toimi! Koiralle vettä ja takaisin autoon. Huhuh, oli onnistunut treeni.

Treenien jälkeen ajeltiin taas takaisin Tulirantaan lounaalle ja sen jälkeen pakkailin tavaroitani pikkuhiljaa. Kun muut meidän Turun porukasta lähti iltapäivän agilitytreeneihin, me lähdimme Edin kanssa ajelemaan kohti Turkua. Kotona Edi valitsi heti sängyn ja veti muutaman tunnin unet .