Päästiin pitkästä aikaa hakuilemaan, kun treeneihin tuli jopa 6 koirakkoa! Viimeaikoina meitä on ollut 2-3 kpl... ja ollaan siis tehty esineruutua. Heti näin aluksi totean ettei treeni mennyt kuten elokuvissa. Varsinaisesti hakua (rullantuonteineen yms.) treenattiin viimeksi leirillä Laitilassa ja pari kertaa sen jälkeen otettiin niitä läpijuoksuja (ks. aikaisemmat blogitekstit) eli paikallaan olisi ollut treeni pienillä helpotuksilla.

Metsään tulo onnistui ihan mainiosti, pari kertaa otettiin polulla askelia taaksepäin kun jätkä veti innoissaan lähtöpaikalle. Otettiin neljä piiloa.

1. Lähetys ensimmäiselle piilolle onnistui hienosti, luotisuorasti. Koira viipyi kuitenkin tosi kauan, mutta kun vihdoin koira tuli näkyviin, kehuin kovasti kun oli rulla suussa. Laitoin remmin kiinni ja lähetin näytölle, luotisuorasti piilolle! Kysyin maalimieheltä että mitä tapahtui, kun kesti niin kauan: Edi oli kuulemma maannut sylissä ja kerran ottanut rullan suuhun ja sitten vaan alkanut vaanimaan namipurkkia (maksalaatikkoa, ehkä liian hyvä palkka?? ). Edi oli ilmeisesti sitä mieltä että ansaitsee jo palkan siitä että tuli paikalle! Maalimies oli sitten laittanut namit konkreettisesti piiloon ja vähän leikkinyt patukalla (rullalla) ja siitä sitten Edi oli tajunnut lähteä tuomaan sitä mulle.
2. Seuraava piilo meni lähetyksessä hieman pieleen kun Edi lähti etenemään rataa keskilinjaa eteenpäin. Jouduin huutamaan sen pois ja uusi lähetys. Suora pisto piilolle ja melko nopeasti pääsin kehumaan rullasta. Hieno näyttö.
3. Jouduin lähettämään kaksi kertaa kun Edille tuli epävarmuus. Maasto siinä kohtaa on sellainen, että täytyy mennä pienen kallionkielekkeen alapuolelle jotta löytää piilon. Tuuli tuli muistaakseni takaa päin, tai hieman takavasemmalta. Edi oli taas aika kauan reissussa, kunnes lopulta tuli keskilinjalle ja naamassa suuri kysymysmerkki. Lähetin uudestaan. Ja uudestaan. Loppujen lopulta lähetin sen n. 20m piilolta kallionkielekkeen päältä siten että minä näin maalimiehen, Edi ei. Siitä sitten rullan tuonti onnistui kun maalimies nosti käden pystyyn ja huusin "HYVÄ, EDIIII". Onnistunut näyttö. Sähläyksen syyksi paljastui se, että Edi oli kyllä mennyt hienosti piilolle, ottanut rullan ja lähtenyt tulemaan keskilinjaa kohti, mutta tipauttanut rullan maalimiehen taakse, joka oli istahtanut huomaamattaan sen päälle. Siinä siis kesti taas hetken aikaa tajuta koiralla ja maalimiehellä että mikä vika tässä nyt on!
4. Haluttiin viimeiseksi onnistuminen joten pyydettiin maalimiestä tulemaan puoliväliin syvyyttä, siten että me (ei koira) näkisimme kun koira ottaa rullan suuhun (maalimies nostaa käden pystyyn)  ja pääsisin kehumaan siitä heti. Lähetyksen jouduin tekemään kaksi kertaa, maalimies oli pienen mäen päällä, ei ilmeisesti tuullut suotuisasti... Toisella lähetyksellä suora pisto, nopea rullan nappaaminen, nopea kehuminen, keskilinjalle, remmi kiinni, nopea näyttö ja IIIIIISOT kehut!

Muistilista:

• TAUON jälkeen helpotettu treeni!

• RADIOPUHELIMET tarvis ottaa käyttöön!!!

• AVARAA metsää jotta pääsen nopeasti kehumaan rullan tuomisesta!

Illalla tottistreeneissä harjoiteltiin hermoja. Meillä oli uusi ihminen pentuineen hallilla, joten hän sai leikkiä tuomaria. Otin koiran sivulle perusasentoon ja "tuomari" sai lähestyä minua kättelemään. Ekalla lähestymisellä Edi pomppas seisomaan ja katsomaan kuka tulee. Otettiin uusi lähestyminen, käteltiin "tuomaria" ja hän katsoi Edin hampaat ja silitti selkää. Meni ihan ok hyvin, olis poika saanut olla rauhallisempikin.

Tehtiin myös superhäiriö-paikallaanmakuu. Yksi treenikaveri oli verkkoaidan toisella puolella tekemässä agilitya, ja samalla puolella toinen treenikaveri harjoitteli kääpiösnautserinsa kanssa näyttelyjuoksua ja seisomista. Jätin siis pojan paikallaanmakuuseen ja kävelin hallin toiselle laidalle selin koiraan. Meni superhienosti. Vielä kun sais pois sen rauhattomuus piip-piip:in niin loistaavaa. Ei Edi siis kokoaikaa piipannut, mutta kuitenkin. Kiinnitin erityisesti huomiota, etten käänny koiraa kohti silloin kun piti ääntä, vaan lähdin palkkaamaan hiljaisuudesta.

Palautettiin mieleen myös A-esteen rauhallinen ylitys ja kiinteän esteen hyppy-seiso.