Riisenileiri 16.-19.7.2011

Saavuttiin paikalle Laitilaan lauantaina puoliltapäivin ja pystytin alkavassa sateessa telttaa ja virittelin sade/aurinkosuojapressua yhteensä melkein tunnin. Kun apuahan ei vaan voi pyytää! Lounaan jälkeen käytiin Edin kanssa lenkillä ja vähän alueella pyörimässä ja pääsipä poika uimaan järveenkin. Tuli hankittua sieltä froteeloimi, joka toimi tässä tilanteessa pyyhkeenä ja toisaalta toimii sitten kuumien ilmojen viilentäjänä kun sellaisen kastelee kylmään veteen (kokeiltiin ajomatkalla maanantaina Turkuun tullessamme, hyvin toimi!). Neljän aikoihin oli koulutusryhmien palaveri, tutustuin siis hakukouluttajaamme ja treeniryhmäämme. Pohdittiin mitä jokaisen koira on aiemmin treenannut ja mitä toiveita olisi. Treenit alkaisivat klo 9.00 seuraavana päivänä. Loppuilta meni syöden, jutustellen ja puuhastellen. Edillä oli vesihäntä uimisesta loppuillan…
Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähdettiin hakumetsään n.6 km päähän leirintäalueelta. Tehtiin L:n mallinen keskilinja, ja maasto oli aika kivikkoista ja risuista… Edi löysi ihan hienosti maalimiehet, mutta näytölle lähteminen oli hankalaa kun etenimme keskilinjalla koiran ollessa metsässä. Treeninä jatkossa on ihan kentällä näyttöjä siten että etenen itse, jotta koiralle tulee päähän mielikuva tehtävästä ”kolmiosta” (lähetys, koira tekee ällän tai suoran piston, minä liikun sivulle, koira tulee maalimieheltä luokseni uuteen paikkaan keskilinjalle, lähetys näytölle ). Ostin luottoeläinkaupastani huoneenlämmössä säilyviä kana- ja kalkkunatölkkinameja, oli tosi hyviä Edin mielestä eikä mennyt edes maha sekaisin (niin kuin yleensä aina kaikesta uudesta ruuasta!) jee! Treeneistä jouduin lähtemään kesken jotta pääsin hoitamaan tupavuoroani. Lounaan jälkeen lähdettiin pitkälle lenkille järven ympäri ja puolessa matkassa törmättiiin tuttun riiseni-ihmiseen, jolla oli kaksi narttuaan mukana, koirat sitten leikkivät loppumatkan leiripaikalle. Päästin Edin vielä uimaan kun oli kuuma sää. 
Uimisen jälkeen tapahtui se, mitä ei saisi tapahtua. Kävelimme rannalta kohti telttapaikkaamme kun leirin keskellä kulkevan tien reunasta kuului *naps* ja jonkun koiran remmi meni poikki. Sekunti ja tämä koira oli Edin niskassa hampaillaan kiinni, otti uuden puruotteen ja ravisti, ja uudestaan, ja uudestaan.. olin varma ettei Edi selviä siitä. Itse huusin kuin syötävä ja jossain kohtaa nappasin toista koiraa niskasta ylös. Tämä ei kestänyt kuin muutaman sekunnin kun toisen koiran omistaja ja lähellä ollut tuttavamies sai koirat erilleen. Edi tietty murisi ja yritti purra takaisin. Kun koirat olivat erillään, annoin Edin Turun riiseneistä tutulle ja minut talutettiin istumaan ja rauhoittumaan. Selittivät, ettei Edin kannata nähdä minua hysteerisenä, jotta itse toipuu tapahtuneesta. Edi antoi ystävän putsata haavat ja laittaa kipulääkettä suuhun. Kun olin rauhoittunut, Edi tuotiin minulle ja oli ihan iloisen oloinen, ihan rauhallinen. Tuloksena oli 3 tai 4 riisenin kulmahampaan syvyistä reikää niskassa ja korvassa haava. Itselleni tuli vain kaksi haavaa sormiin. Toiselle koiralle ei tullut mitään. Itselleni jäi tästä kammo, enkä enää loppuleirin aikana uskaltanut jättää Ediä valvomatta tai metsässä vapaana. Kohdattiin kyllä remmissä muita riiseneitä eikä mitään ongelmaa! Huh! Loppuilta meni hieman masentuneissa merkeissä, mutta olin silti Turkulaisten riisenistien asuntoautolla viettämässä aikaa. Edi nukkui hyvin eikä mitään kipuilemisen merkkejä.
Maanantaina ei menty hakumetsään, etteivät haavat pahenisi. Oltiin naksutinkoulutuksessa, joka oli todella hyvä! Tehtiin häiriön (muiden riisenien läsnä ollessa) tottista, katsekontaktiin ja sen kestoon keskityttiin. Oli hyvä harjoitus Edille, vaadin todella vähän! Tehtiin myös katsekontaktia siten, että minulla oli Edin lempparipallo toisessa kädessä ja sai tietty pallopalkan kun otti vähän pidemmän katsekontaktin. Otettiin myös paikallaanmakua kahden riisenin kanssa, itse 10m päässä selin koiraan, ja rivistä lähti treenaaja käppänäpentuineen juoksemaan, hyvä häiriö, Edi makasi liikkumatta! Huomattiin yhtäkkiä treenin puolessavälissä että Edi ontuu toista takajalkaa eikä pysty menemään istumaan. Sitten päätin että lähden kotiin, eihän ontuvalla ja haavoittuneella riisenillä viitsi treenata tahi pitää sitä häkissä pitkiä aikoja. Tiistainahan olisin joka tapauksessa kotiin tullut.
Kotona maahanmeno ja istumaanmeno ovat olleet hankalan näköisiä, ja ulkona jotenkin vispaa toista takajalkaa. Pikkuhiljaa alkaa näyttää paremmalta jo kun nyt on keskiviikko. Haavat ovat saaneet ruven peitoksi, ja niitä onkin välillä jo vähän vaikea löytää puhdistettavaksi lyhyestä mustasta turkista. Haavojen kohdalla on kyllä kudosturvotusta sellainen 5cm läpimitaltaan oleva ihonalainen matala kumpare. Kunhan vaan eivät alkaisi mätimään… Tänään Edi alkanut murista kun koskee etujalkaa, kävelee huonosti ja ontuu, pää ei liiku, ei maistu ruoka. Ihan hirveää.
edit: (klo18) tänään käytiin eläinlääkärissä, sai antibiootin ja kipulääkkeen. toivottavasti menee tällä!
 
Lopuksi naksutinkoulutuksessa opittu hauska hajuerottelutreeni!
Tätä voi käyttää esim. kantarellien metsästykseen. Kanoilla kuulemma menee tämän hajuerottelun oppimiseen päivä ja koirilla kovalla treenillä viikko!
  • ota pesty pilttipurkki, kannessa naulalla tehty reikä
  • purkkiin haluttu haju (kannattaa aloittaa jostain millä ei ole mitään väliä, jotta tekniikka tulee tutuksi, kuten pari murusta kahvia) ja esim. vanulappu peitoksi ettei opi silmillään tekemään töitä
  • naksuta, kun koira ymmärtää nuuhkaista purkista tulevaa hajua – hankalaa onkin tietää, nuuhkaiseeko koira vai täppääkö kantta nenällään. Kannattaa palkata kauemmas, jotta koira joutuu lähestymään purkkia uudestaan.
  • kun koira osaa nuuhkaista purkkia, mieti sopiva ilmaisu. Esim. nuuhkaisu+maahanmeno/haukku. Palkka vasta ilmaisun jälkeen. Palkka taas kauemmas jotta joutuu lähestymään purkkia.
  • varmista, että koira todella nuuhkaisee, eikä vaan täppää purkkia ja ilmaise.
  • kun koira osaa nämä, tarvitaan toinen purkki. Purkki on muuten samanlainen ulkonäöltään ja pesu-, merkkaus- ja täyttötavoiltaan kuin edellä mainittu ns. ”kuuma purkki” paitsi että sieltä puuttuu ilmaistava haju eli tämä on ns. ”kylmä purkki”.
  • koiralla on nyt kaksi vaihtoehtoa mitä ilmaista: joko purkki jossa on opeteltu haju tai sellainen missä se ei haise. Koiran on kuitenkin saatava haistaa molempia, purkit voivat olla ihan vaikka lattialla tai hifistelyversiona lankun päällä jossa on pilttipurkkeihin sopivat reiät.
  • Koiraa ei kannata kieltää kylmän purkin nuuhkaistusta, vaan palkata kuuman purkin nuuhkaisusta ja ilmaisusta.
  • Kun koira teki oikein, kannattaa palkata niin että koira kääntyy purkkeihin selin, jolloin vaihdat purkkien paikkaa. Pidä huolta että itse aina tiedät kumpi purkki on kumpi ja muista että koirat huomaavat pienetkin merkkaustavat – koira voi oppia ilmaisemaan eriväristä kantta, teipinpalaa tai kirjoitettua tekstiä purkin kyljessä.
  • Toista riittävän monta kertaa, jotta hajuerottelu tulee selväksi. Tempun voit nimetä sitten kun koira osaa tempun. Purkkien määrää kannattaa kasvattaa kahdesta vielä useampaan ja sekoitella niiden järjestystä tehokkaasti jotta varmistut koiran osaamisesta.
  • Kateutta herättävä temppu sienimetsässä valmis!