Onnistuneen tottelevaisuustreenin jälkeen on mukava kirjoitella . 

Kävi heti alkuun hyvä tuuri kun saatiin treenikaverilta eilen kaadetun hirven luita! Kuten tavallisesti, otettiin aluksi ryhmätreeni. Koirat ja omistajat riviin (väleissämme n. 2-3 m), perusasentoon (sivulle!). Sitten seuraa! 10 askelta eteenpäin, käännös oikeaan, 10 askelta, käännös vasempaan 10 askelta ja vapautus, takas lähtöpisteeseen. Sama kaavio uudestaan, mutta käännökset toisin päin. Lopuksi vielä paikallaan makuuta koirat rivissä, omistajat 10 m päässä. Käännettiin välillä selkä koiraan päin, jotta saataisiin sitäkin treenattua (näinhän on juuri kisoissa).

Seuraamisosio meni hyvin, ei ihan älyttömän tiiviisti, mutta ei huonostikaan! Edi ei ole enää ollenkaan kiinnostunut vieressä tallustelevista ihmisistä saati koirista. Paikallaanmakuukin meni ihan bueno, pari kertaa kävin palkkaamassa tosin välissä. Ainoastaan kun palasin koiran luo, Edin sivulle, niin jätkä pomppas istumaan. Silloin sanoin maa uudestaan, sitten sivulle ja vapautus. Tän Edi osaa hyvin, jes.

Kun myöhemmin otin Edin autosta yksilötreeniin, jatkettiin samalla teemalla. Treenikaverit menivät henkilökujaksi, ja otin seuraamisia siitä läpi. Vaikeutettiin sitä ensin niin, että henkilökuja tiivistyi, sitten otettiin istuminen kujan keskelle. Tässä Edi teki aika hyvää ja tiivistä seuraamista, vaan pari kertaa katse harhaili.

Ennen oman osuuteni lopettamista otettiin vielä tuomarointi, joka meni tosi hyvin ja yksi luoksetulo. Treenikaveri piti Ediä pannasta kiinni ja minä juoksin noin 30-40 m päähän. Sanoin tule!  ja Edi lähti painamaan. MUTTA, mentyään noin neljännesmatkan, Edi pysähtyi ja pisti nenän maahan. Ajattelin että joltain on jäänyt nakkeja siihen ja koira poimii ne, mutta treenikaverit huusi: "sulla putos siihen jotain!". Noh, Edi lähti ilman toista käskyä samantien juoksemaan mua kohti ja tuli ihan luokse MUN NAKSUTIN SUUSSA :D:D:D Voi elämä, mulla oli juostessa tipahtanut vyöllä roikkunut naksutin ja Edi poimi sen kesken luoksetulon ja toi sen mulle!

Mulla on ihan paras koira, löytää mun hukkaamat tavarat, vaikken ole tajunnut niitä edes kadottaneeni!  Treenikavereillakin oli hauskaa, on se hyvä että me viihdytetään niitä.

Ensi kesänä sitten BH-kokeeseen, se on päätetty

 

nyt ja siihen tähdätään!